Uuden etsijät: esoteerisuus ja uskonnollisuuden murros suomalaisen sivistyneistön parissa 1880-luvulta 1930-luvulle

Joulukuussa 1888 runoilija J. H. Erkko lähetti Berliiniin kirjeen, jossa hän antoi ystävälleen ohjeita, kuinka tämän tulisi toimia kuuluisan saksalaisen meedion vastaanotolla: “Paras on mennä hänen luokseen 4 tai 5 tienoissa j. p. p. Hyvässä tapauksessa voit samalla tilata hänen lehtensä ‘Neue Spiritualistische Blätter’. ‐‐ Saathan siten sinäkin alalla jotain kokemusta.”

Kesällä 1894 taiteilija Akseli Gallen‐Kallela toisti innoissaan “Tiibetin salatun veljestön” käsitystä siitä, miten ajan korkein sivistys ei löytynytkään länsimaista. Hänen etsiessään vastausta siihen, missä “teosofian etevimmät profeetat” majailivat, ohjasi tuonpuoleinen henkimaailma hänet “Mahatma Peitumban luo Westhoethiaan Itä‐Intiaan”.

Vuonna 1910 suomalaisissa sanomalehdissä mainostettiin tuoretta M. Matterin teosta Emanuel Swedenborgista: ”Vaikka nykyaikana toisaalta tahdotaan kumota kaikki, mikä edellyttää henkimaailman olemassaoloa, niin lisääntyy yhä niidenkin luku, jotka salliwat itsellensä esiteltäwän ne tositapahtumat, jotka ovat warmoina todistajina henkimaailman olemassa olosta, woidaksensa itse ilman ennakkoluuloa tehdä johtopäätöksensä.”

Juuri antroposofisen seuran perustanut saksalainen Rudolf Steiner luennoi Helsingissä keväällä 1912. Suomen teosofisen seuran perustaja Pekka Ervast kuvasi tapahtumaa näin: ”Ääriään myöten oli Uuden Ylioppilastalon avara Sali täynnä yleisöä, kun t:ri Steiner pääsiäispäivän iltana nousi puhujalavalle vastaamaan kysymyksiin lupauksensa mukaan. Ihmetellen katseli tohtori tätä suurta joukkoa, joka ei ollut mistä tahansa haalittua vaan teosofisesti sivistynyttä ja tottunutta salatieteellisiä kysymyksiä pohtimaan.”

Syksyllä 1937 kirjailija Helmi Krohn osallistui yhdessä Gerda Rytin kanssa kansainväliseen spiritualistikongressiin, ja meedion istuntoon: “Minäkin puolestani sain nyt ensi kertaa kokemuksia henkiolentojen ruumiillistumisesta. Eräs heistä puristi lujasti kättäni. Hänen kätensä vaikutti kaikin puolin solidilta ja ‘inhimilliseltä’.”

Yllä olevat sitaatit havainnollistavat, kuinka omistautuneesti ja asiantuntevasti 1900‐luvun taitteen suomalainen sivistyneistö liikkui “meedioiden”, “Mahatmojen” ja “henkiolentojen” kaltaisten käsitteiden rajaamalla kansainvälisellä kentällä. Tässä monitieteisessä, kolmivuotisessa hankkeessa tutkimme, miten modernisoituvan Euroopan historiaan keskeisellä tavalla kuuluneet esoteeriset ja okkulttiset virtaukset tulivat osaksi suomalaista kulttuuria ja sen sisällä toimineiden yksilöiden kokemaa todellisuutta. Kysymme, millaisena vuosisadan vaihteen uskonnollinen murros näyttäytyy historiallisiksi marginaali‐ilmiöiksi aiemmin luettujen teosofian, spiritualismin, antroposofian ja muiden modernin länsimaisen esoteerisuuden piiriin kuuluvien ilmiöiden näkökulmasta.

Hankkeen kuvaus

Hankkeen tutkijat

Mainokset

2 thoughts on “Uuden etsijät: esoteerisuus ja uskonnollisuuden murros suomalaisen sivistyneistön parissa 1880-luvulta 1930-luvulle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s